Kirjallisuuden ja taiteen polymathi
William Hazlitt oli moniulotteinen englantilainen esseisti, draama- ja kirjallisuuskriitikko, taidemaalari, yhteiskuntakomentataaja sekä filosofi. Häntä pidetään yhtenä englannin kielen historian merkittävimmistä kriitikoista ja esseisteistä, ja hän seisoo rinnakkain suurten hahmojen, kuten Samuel Johnsonin ja George Orwellin, kanssa. Kirjallisten saavutustensa lisäksi häntä arvostettiin aikakautensa hienostuneimpana taidekriitikkona.
Hänen taiteelliset pyrkimyksensä huipentuivat muun muassa kiertävän taiteilijan työhön. Saaden oppia veljeltään Johnilta, joka oli muotokuvamaalari, Hazlitt alkoi maalata muotokuvia, usein Rembrandtille ominaisella tyylillä. Hänen kykynsä oli niin vakuuttava, että Royal Academy hyväksyi hänen isänsä muotokuvan näyttelyynsä. Vuonna 1802 hän matkusti Pariisiin kopioimaan vanhojen mestareiden teoksia Louvren museossa.
Kirjalliset ja filosofiset pohdiskelut
Hazlittin älyllinen elämä oli syvällistä tutkimusmatkailua eri ajattelijoiden maailmaan, mikä johti useiden merkittävien teosten julkaisuun:
- An Essay on the Principles of Human Action: Being an Argument in favour of the Natural Disinterestedness of the Human Mind (1805)
- Free Thoughts on Public Affairs (1806)
- The Eloquence of the British Senate (1807)
- A New and Improved Grammar of the English Tongue (1809)
- Table-Talk
- Characters of Shakespear's Plays (1817)
Journalistina hän kirjoitti arvostettuihin aikakauslehtiin, kuten The Examiner, The Morning Chronicle ja The Edinburgh Review. Hänen kirjoituksensa kattoivat laajan kirjon aiheita, aina Shakespearista ja Miltonista aina syvällisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kritiikkeihin.
