Mihail Scotti

Nuoruus, perhe ja koulutus

Mihail Scotti syntyi taiteilijoiden sukuun, jossa värit ja muodot olivat läsnä elämän jokaisessa vaiheessa. Hänen isänsä, Ivan Karlovich Scotti, oli pohjoisitalialainen koristemaalari, joka oli tuotu Venäjälle tuomaansa ammattitaitonsa vuoksi. Tämä italialainen perintö ja juuret muovasivat syvästi kodin varhaista ilmapiiriä ja taiteellista sielunmaisemaa. Isän poismenon jälkeen Mihailin kohtalo kytkeytyi uuteen suuntaan, kun historiallinen maalaaja Alexei Yegorov otti hänet adoptoituna lapsena huomaansa. Tämä siirtymä biologisesta perheestä mentorin suojelukseen oli ratkaiseva tekijä, joka määritteli hänen kasvunsa ja taiteellisen identiteettinsä muodostumisen.

Hänen koulutuksensa juuret ulottuvat Pyhän Katariinan katoliseen kouluun, jossa hän sai peruskoulutuksensa. Tästä alkupisteestä hänen polkunsa vei hänet kohti Keisarillista taideakatemiaa, jossa hän vietti aikaa osallistuen oppitunneille ja imien itseensä käsityönsä tekniset vaatimukset. Jo varhaisessa vaiheessa hänen kätensä osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta muodon hallinnassa; hänelle myönnettiin hopeamitali hänen kykenevyydestään piirtää elävästä mallista. Vuoteen 1835 mennessä hän oli suorittanut muodollisen koulutuksensa ja valmistui loistokkain kunniamerkki, kultamitali, saavutetuna.

Ura Venetsiassa ja Venäjällä

Muodollisen koulutuksensa päätyttyä hän vietti aikaa Shepelevin tilalla lähellä Ardatovia. Siellä hänen päiviään täyttivät piirtämisen opettaminen ja ikonien maalaaminen. Tämä hiljainen ja keskittynyt työskentelyvaihe ennakoi siirtymistä kohti etelää. Hän matkusti Saksan kautta Italiaan kreivi Pavel Kutaisovin seurassa. Hän viipyi Italiassa vuoteen 1844 asti, imeenyt itseensä alueen valoa ja muotoja.

Hänen taiteellinen polkunsa palautti hänet jälleen uskonnollisiin aiheisiin, mutta täysin uusiin ympäristöihin. Vuonna 1844 hän maalasi ikoneita Istanbulissa sijaitsevaan Venäjän ortodoksiseen kappeliin, joka sijaitsi lähetystöalueella. Vuoteen 1845 mennessä hän oli siirtynyt luomaan ikonisarjaa Nizhni Novgorodin Pelastajan katedraaliin. Nämä uskonnolliset tilaustyöt edistivät hänen tunnustuksensa saavuttamista, ja hänet palkittiin lopulta akateemikon arvolla.

Opetus ja uskonnollinen taide

Moskovassa Mihail Scotti otti haltuunsa opettajan ja tarkastajan tehtävän Moskovan maalauksen, veistotaiteen ja arkkitehtuurin koulussa, astuen Fyodor Zavyalovin aiemmin täyttämään rooliin. Hän omisti aikansa uuden sukupolven taiteilijoiden ohjaamiseen. Hänen oppilaidensa joukossa olivat muun muassa Konstantin Makovsky, Nikolai Nevrev, Vasily Perov ja Sergei Gribkov. Hän seurasi heidän työscäänään ja siirsi eteenpäin oman koulutuksensa tekniset perusteet.

Hänen pensselinsä kääntyi usein pyhän äärelle. Hän jatkoi lukuisien uskonnollisten teosten luomista tämän ajanjakson aikana. Pietarissa hän osallistui Ilmoituskirkon koristeluun. Tämä työ toteutettiin Konstantin Thonin johdolla. Hänen kätensä liikkuivat luokkahuoneen hiljaisten vaatimusten ja kirkollisen maalauksen vakaiden ja kurinalaisten tarpeiden välillä.

Matkat ja viimeiset vuodet

Vuonna 1857 Mihail Scotti koki uusia liikkeitä, jotka veivät hänet rajojen yli. Hän vietti aikaa Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa, vaeltaen näiden maiden halki samalla tavalla kuin hän oli tehnyt nuorempana. Nämä matkat olivat olennainen osa elämää, joka oli omistettu mantereen valon ja muotojen tarkkailulle.

Hänen aikansa Ranskassa päättyi Pariisissa. Äkillinen ja lyhytkestoinen sairaus vei hänet täältä vuonna 1861. Hänet laskettiin hautaan Montmartren hautausmaalle, jättäen jälkeensä taiteilijan hiljaisen elämän, joka oli liikkunut Venäjän akatemioiden ja Euroopan ateljeiden välillä.